Kirjoittaja: Minna Jukka.
Tieto- ja viestintätekniikan yhä lisääntyvä hyödyntäminen opetuskäytössä haastaa meidät luomaan uudenlaista vuorovaikutuksellisuutta ja henkilökohtaista koskettavuutta opintoihin.
Aittolan (2012, 242) mukaan työelämän lisääntyvät vaatimukset luovat tilausta jatkuvalle edelleen kouluttautumiselle, mutta koulun sijasta tietoa etsitään entistä enemmän sähköisistä joukkoviestimistä. Perinteisen rationaalisen didaktiikan tapa häivyttää oppimiskokemuksista oppijan elämänhistoria ja toiminta on aiheuttanut sen, että yhä suurempi osa henkilökohtaisesti merkityksellisiksi koetuista oppimiskokemuksista on siirtynyt koulun ulkopuolelle sähköisiin medioihin.
Sähköisillä joukkoviestimillä on etulyöntiasema motivoinnissa formaaliin opetukseen verrattuna. Median käyttötarkoitustutkimusten mukaan yksilölliset tarpeet ja tavoitteet muokkaavat käyttömotiiveja antaen kimmokkeen median käytölle (Mustonen 2001). Vastaavaa yksilöllisistä valinnanvapautta on vaikea toteuttaa opetuksessa, joten pelkkä tieto- ja viestintätekniikan hyödyntäminen opetuskäytössä ei yksinään riitä ilman opiskeltavien asioiden henkilökohtaista koskettavuutta.
Kaikessa pedagogisessa toiminnassa on tärkeä ymmärtää, mikä opiskelijoita kiinnostaa, ja oppimistilanteissa tulee pyrkiä vahvistamaan yksilön henkilökohtaisia kokemuksia, merkityksiä ja tulkintoja (Aittola 2012). Opiskeltavien asioiden henkilökohtainen koskettavuus on oppimisen perusedellytys. Kuinka siis lisätä opittavien asioiden henkilökohtaista merkityksellisyyttä?
Tähän ei todennäköisesti ole olemassa yksiselitteistä oikeaa ratkaisua, mutta yksi vaihtoehto voisi olla oman oppimisen reflektointi oppimispäiväkirjan avulla. Oppimispäiväkirjan kirjoittamisen avulla voidaan parantaa henkilökohtaisten näkemysten muodostamista opiskeltavista asioista, jotka edelleen auttavat asioiden ymmärtämisessä ja muistamisessa (Lindblom-Ylänne, Levander ja Wagner 2007). Tiedon prosessoinnin avulla tapahtuva reflektointi omasta oppimisesta onkin ammattikorkeakouluopetuksessa todettu käytännössä tehokkaaksi tavaksi sekä verkko-opintojen suunnittelussa (Marstio ja Lipasti 2016) että työn opinnollistamisen ohjauksessa (Petterson 2018).
Näistä lupaavista tuloksista huolimatta oppimispäiväkirjat ovat herättäneet myös vastustusta opiskelijoiden keskuudessa. Tämän on todettu johtuvan puutteellisesta ohjeistuksesta tai riittämättömästä palautteesta (Lindblom-Ylänne ym. 2007). Usein opettajien keskuudessa esiintyykin asenne, ettei oppimispäiväkirjoja voi ohjeistaa, koska oppimispäiväkirja on vapaamuotoinen ja sen sisällön saa opiskelija päättää itse. Tämä ei ole mielestäni hyväksyttävä syy ohjeistuksen puuttumiseen.
Keräsin laajasti eri aloja edustavan yli 40 oppimispäiväkirjaohjeen aineiston kartoittaakseni ohjeistuksen parhaimpia käytäntöjä. Tämän aineiston perusteella oppimispäiväkirjaohjeet ovat parhaimmillaan persoonallisesti juuri kyseiselle kurssille räätälöityjä ohjeita, joissa selvästi ilmaistaan oppimispäiväkirjan tavoitteet, opettajan odotukset ja arvioinnin perusteet. Tyypillisesti niissä myös avustettiin oppimispäiväkirjan kirjoittamista ohjaavilla kysymyksillä, kuten mitä haluan oppia, mitä opin, mitä jäi epäselväksi, mitä oppimani tieto merkitsee itselleni, ja millaisia ajatuksia oppimani asiat herättivät. Lisäksi pyydettiin tarkastelemaan omaa aiempaa tietopohjaa suhteessa opittuihin asioihin. Virtuaalisesti toteuttavilla kursseilla sekä erityisesti aikuisopiskelijoille suunnatuilla kursseilla oppimispäiväkirjaohjeet olivat muita kursseja yksityiskohtaisempia, mikä viittaa opintojen itseohjautuvuuden lisääntymisen johtavan tarkempaan ohjeistukseen. Oppimispäiväkirjojen hyvä ohjeistus vaikuttaakin olevan uusien digitaalisten opetusmahdollisuuksien aikakautena erityisen tarpeellista.
Kirjoittaja
Minna Jukka, KTT, DI, Projektipäällikkö DaaS – Open Data as a Service, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu, minna.jukka(at)xamk.fi
[vc_tta_accordion active_section=”0″ no_fill=”true” el_class=”lahteet”][vc_tta_section title=”Lähteet” tab_id=”1458134585005-b3f22396-5506″]
Aittola, T. 2012. Thomas Ziehe: Epätavanomaisen oppimisen puolustus. Teoksessa T. Aittola (toim.) Kasvatussosiologian suunnannäyttäjiä. Helsinki: Gaudeamus Oy, 228‒260.
Lindblom-Ylänne, S., Levander, L. & Wagner, M. 2007. Oppimispäiväkirjat ja -portfoliot. Teoksessa S. Lindblom-Ylänne ja A. Nevgi (toim.) Yliopisto- ja korkeakouluopettajan käsikirja. Helsinki: WSOY, 326‒354.
Marstio, T. & Lipasti, E. 2016. Opiskelijalähtöinen verkko-opintojen suunnittelu korkeakoulussa. AMK-lehti/UAS journal. vol. 2016, no 1. Haettu 26.6.2018 osoitteesta https://test.test.test.test.test.uasjournal.fi/koulutus-oppiminen/opiskelijalahtoinen-verkko-opintojen-suunnittelu-korkeakoulussa/#1458134585005-b3f22396-5506
Mustonen, A. 2001. Mediapsykologia. Helsinki: WSOY.
Petterson, A. 2018. Work & Study, opi työssä. Näkökulmia työn opinnollistamisen ohjaukseen. AMK-lehti/UAS journal. vol. 2018, no 2. Haettu 26.6.2018 osoitteesta https://test.test.test.test.test.uasjournal.fi/2-2018/work-study-opi-tyossa-nakokulmia-tyon-opinnollistamisen-ohjaukseen/[/vc_tta_section][/vc_tta_accordion]
